4: Kuka tutkii monimuotoisuutta?

Monimuotoisuuden tutkiminen luonnontieteellisissä museoissa

Luonnontieteelliset museot ja kokoelmat

• Luonnontieteelliset museot ovat erinomaisia paikkoja monimuotoisuuden tutkijoille, sillä ne ylläpitävät satoja vuosia vanhoja kokoelmia ja tietoa luonnon seurannasta.

Näytteiden kerääminen ja analysointi

• Jokaiselle näytteelle on liitetty tieto sen keräysajankohdasta ja -paikasta. Taksonomit selvittävät lajeja, mikä on tärkeää lajien tunnistamiseksi.

Lajien tuntemus ja suojelu

• Tietäminen siitä, montako lajia on olemassa, mihin ryhmiin ne kuuluvat ja missä ne esiintyvät, on elintärkeää luonnon suojelemiseksi. Suomen kansalliskokoelmat ovat nykyään avoimesti saatavilla verkossa.

Monimuotoisuuden tutkimuksen moninaisuus

Tutkijaprofiilit

• Eri tutkijat keskittyvät erilaisiin aiheisiin: matemaattinen ekologia, bioinformatiikka, lahottajasienet, kukkien evoluutio sekä ympäristön- ja ilmastonmuutoksen vaikutukset populaatioihin.

Kenttätyö vs. tietokoneanalyysi

• Monet tutkijat viettävät aikaa kentällä keräten tietoa luonnosta; toiset työskentelevät pääasiassa tietokoneen ääressä analysoimalla kerättyjä aineistoja.

Tutkimustyön prosessi

Yhteistyö kollegoiden kanssa

• Tutkijat tapaavat kollegojaan keskustellakseen projekteista, ratkoakseen ongelmia ja tulkitakseen tuloksia yhdessä ennen artikkelien kirjoittamista kansainvälisiin tiedelehtiin.

Tulosten esittely

• Työ ei lopu julkaisemiseen; tuloksia esitellään myös kansainvälisissä konferensseissa muiden tutkijoiden kuultavaksi.

Kansalaistiede ja yhteisöllinen osallistuminen

Kansalaisten rooli tutkimuksessa

• Myös tavalliset kansalaiset osallistuvat monimuotoisuuden dokumentoimiseen Suomessa pitkän kansalaistieteen perinteen kautta.

Yhteinen ymmärrys luonnosta

• Yhdessä edistämme ymmärrystä luonnostamme; seuraavassa jaksossa tutustumme mikrobeihin, vähiten tunnettuun eliöryhmään.